sekalainen postaus

 Katselin kuvia kesältä kun Nipsu oli ulkona. Nipsu rakastaa kesää, inhoaa talvea. Nipsu jahtaa kärpäsiä meidän pihalla ja nauttii auringosta, on masentavaa kun hän käy ovella todella usein, mutta saa pettyä kun ulko oven takaa paljastuu, kylmä maisema. Oscar myös rakastaa kesää, mutta hän ei niin välitä onko pakkasta vai ei, sinne vaan. Ei tosin olla nyt hänenkään kanssa oltu ulkona muutamaan viikkoon. Kuulostaapa pitkältä ajalta näin "ääneen" sanottuna. Hiukan jos saan selitellä miksi ei olla oltu, töistä päästyäni on ollut pimeää ja todella kylmä. Kissojen kanssa ulkona käynti on lähinnä sitä, että minä seison vieressä kun he nuuskii. Kesällä ja ei näin kylmällä säällä on kiva kun voi itse touhuta pihalla muuta. Onneksi meidän talossa on kolme kerrosta = tilaa juosta. Olemme suunnitelleet pientä aitausta heille pihalle, jotta he voi kirmailla ulkona ilman, että koko ajan pitää vahtia. Aitauksessa tietenkin katto! 

Minulla ei niinkään ole lempi vuodenaikaa, tykkään kaikista vuoden ajoista. Jokaisessa on jotain hienoa ja inspiroivaa. Toki pimeys luo pientä väsymystä, mutta pimeyteenkin äkkiä tottuu. Tuli mieleen kun kissoilla on selkeä vuodenaika lemppari, kesä. 

Olen pohtinut jo jonkin aikaa youtube kanavan perustamista. Minulla on ollut kanava 13-vuotiaana, tein hevosvideoita. Youtubessa en haluaisi, että kanava keskittyy minuun. Koiran tulon myötä jos rohkenisi julkaista koira aiheisia videoita, ihan perus vlogeja meidän perus koira arjesta, tottakai myös kissa arjesta. Aloitan opiskelemaan eläinten hoitajaksi. Miksei vlogeja siihenkin liittyvään. Katsotaan mitä aika tuo, uskallanko sen aloittaa vai en. Haluaisin pystyä panostamaan siihen täysillä niin katsotaan, onko uuden pentu arjen kanssa voimat ihan loppu vai päin vastoin. Se jää nähtäväksi. 

Haluaisin toisaalta tehdä vaikka mitä ihania postauksia, mutta ajatukset on liikaa koirassa sekä töissä. Tekisi mieli vain kirjoitella koira postauksia, mutta koitan malttaa mieleni ja keskittyä muuhunkin! Minulla ei lähipiirissä ole juurikaan koira ihmisiä, mutta on ihanaa, että voi jakaa sitten youtubeen sekä tänne blogiin koirasta asioita. Voi puhua niin paljon kun itse vain jaksaa ja ne ihmiset joita se kiinnostaa saavat katsoa tai lukea. En olisi kyllä ajatellut, että päässäni ei muuta pyörikkään kun koira, koira, koira, koira. Töissä kuuntelen koira bodcasteja, kotona luen koirista, ihastelen tulevan koiramme tavaroita. Oi että. 

Asiasta toiseen. Oscarilla on nykyään tapana nojata pään kanssa kiipeilypuuhun, näyttää kun hän kuristuisi. Otamme Oscarin pois, mutta hän laittaa pään takaisin. Ilmeisesti se sitten tuntuu jotenkin kivalta. Hassu Oscar.

Ihanaa joulun odotusta kaikille