Ihanaa, joulu lähenee kovaa vauhtia. Olen pienestä asti rakastanut joulua sekä joulukoristeita. Laitettiin meidän valkoinen joulukuusi paikoilleen, mutta kissat eivät jättäneet sitä rauhaan. Kisut kiipeilivät kuusessa, he jopa rupesivat riitelemään siitä. Kumpi saa olla oksalla, kumpi ei. Päädyttiin viemään kuusi pois ja jätettiin kuusen tilalle lahjapaketti valot. Harmittaa, no koirakin on tänä jouluna meidän kanssamme, joten joka tapauksessa ei oikein mitään koristeita voi laittaa. Pikkuinen olisi aivan liian innoissaan esineistä jota pöydillä ja lattioilla on. Suosiolla kaikki irtotavara vaan pöydiltä ja maasta pois, turvallisuuden sekä oman mielen takia. Ulos tietenkin voi koristeita niin paljo laittaa kun vain haluaa! Alla olevasta kuvasta näkyy kun kuusi on hieman kärsinyt.
Kissojen hampaat pitää harjata, jotta vältytään epämiellyttäviltä hammas ongelmilta. Oscaria on aika helppo käsitellä. Kasvattaja perheessä Oscua oltiin jo paljon käsitelty ja sosiaalistettu, joten kun hän meille muutti oli helppoa jatkaa siitä mihin kasvattaja jäi. Oscar luovutettiin oikean ikäisenä 12-viikkoisena ja nähtiin hänen isä sekä äiti. Kasvattajat olivat aivan ihania ja halusikin, että laittaisimme jälkikäteen viestiä miten hänellä menee. Nipsun kanssa asiat oli todella erilailla. Löydettiin Nipsu ja ihastuttiin mieheni kanssa häneen heti. Laitoimme kasvattajalle viestiä. Kasvattaja sanoi, että ei halua kissoja varattavan kun ihmisillä on tapana perua. Hän halusi meidän hakevan kissan heti sinä päivänä kun viestiä laitettiin. Hälytyskellot alkoivat soida, mutta empatia vei emmekä vaan voineet jättää pikkuista ( hyvä sinäänsä niin, koska Nipsu on aivan ihana oma persoonansa). Lähdimme häntä hakemaan. Nipsun nähtyämme tajusimme sen olevan paljon pienempi mitä kuvissa ja todella ujo. Nappasimme Nipsun mukaan ja jatkoimme matkaa kotiin. Hänellä kesti tutustua meidän kotiin muutamia viikkoja ja otti minusta jonkinlaisen emo hahmon. Tietenkin herää epäilys vielä tähän päivään mennessä, että Nipsun "kasvatti" ei ollut kissoista tietoinenkaan ja tuntui, ettei kissoja oltu siellä ollenkaan käsitelty, heidät oli myös erotettu emosta liian aikaisin. Nipsussa se näkyi, häneltä puuttui joitain kissojen perustaitoja joita emo yleensä pennuille opettaa. Kutsumme Nipsua tämän johdosta meidän rescue kissaksi. Mietin usein, että onneksi hän tuli meille, koska jos pikkuinen olisi mennyt lapsiperheeseen tai perheeseen missä hänen ei olisi rauhassa annettu sopeutua, ei hänestä olisi tullut noin rohkeaa kissaa mikä hänestä on pikku hiljaa kuoriutunut.
Opetuksena tietenkin, että älä missään nimessä osta säälistä kissaa, älä osta kissaa kenen emoa et saa nähdä, pyydä virallinen lääkärin todistus sekä kysy paljon kuvia jotta näet millaisissa olosuhteissa kissat ovat kasvaneet tai mitkä tahansa eläimet joita olet ostamassa. Jälkikäteen on hiukan tyhmä olo, että miten voitiin olla niin sinisilmäisiä. Olen kuitenkin nyt ristiriitainen, koska ei kannata tai missään nimessä pidä ostaa lemmikkiä epämääräiseltä myyjältä, mutta samaan aikaan en voisi olla onnellisempi siitä, että juuri Nipsu meillä asustaa. Harmillisesti rahan perässä olevia kasvattajia on maailma täynnä. Pidetään yhdessä huolta, että he eivät saa huomiota ja pentutehtailu loppuisi.
Kiitos kun luit, ihanaa joulunodotusta kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti